Korjaus edelliseen blogitekstiin: olen oikeastaan kyllä kerran seurustellut - tavallaan. Olin silloin 13-vuotias, enkä ollut ollenkaan ihastunut poikaan. Hän taas oli tykännyt minusta ekaluokasta asti. Olin silloin liian kiltti sanoakseni hänelle ei, ja paras kaverini (joka oli ottanut asiakseen parittaa kaikki luokkamme tytöt) vielä painosti minua. "Seurustelumme" oli lähinnä tekstiviestien lähettelyä, kasvokkain näimme vain koulussa ja sielläkään en tahtonut jäädä hänen kanssaan kahden. Lopulta sain kerättyä tarpeeksi rohkeutta ja jätin hänet.
Eräs toinen poika oli samoihin aikoihin myös kiinnostunut minusta. Hän ei tiennyt, että minulla oli jo poikaäystävä, enkä kehdannut sitä hänelle kertoa (häpesin kai). Poika oli kyllä mukava, mutta en ollut ihastunut häneenkään. Silti, useiden epäonnistuneiden välttely-yritysten jälkeen, annoin hänen halailla minua. Tavallaan petin tässä "poikaystävääni", sillä hänenhän kanssaan en koskaan halaillut. Myös tämä poika kysyi minua tyttöystäväkseen, mutta tällä kertaa pystyin sanomaan ei (tietenkin koska oli pakko sillä seurustelin jo!).
Tämän jälkeen ei kukaan ole, ainakaan tietääkseni, ollut ihastunut minuun. Ei yläasteella, eikä lukiossakaan. Väkisinkin sitä ajattelee, että minua rangaistaan tuosta "pettämisestä". Pahaa karmaa tai jotain. Olin silloin vielä ihan lapsi, en ollenkaan valmis seurustelemaan. Enkä ollut ihastunut niihin poikiin ollenkaan, mikä tavallaan harmittaa, koska he olivat ainoita jotka ovat koskaan tykänneet minusta. Melkein koko yläasteen ajan olin ihastunut sellaiseen poikaan, joka taas ei ollut kiinnostunut minusta yhtään. Että näin.
"Tämän jälkeen ei kukaan ole, ainakaan tietääkseni, ollut ihastunut minuun. Ei yläasteella, eikä lukiossakaan. Väkisinkin sitä ajattelee, että minua rangaistaan tuosta "pettämisestä"."
VastaaPoistaEn tunne sinua ollenkaan enkä siksi voi sanoa sinusta mitään. Mutta tuo lause jotenkin ponnahti silmieni eteen ja näin punaista!! :D
Toki moni poika/mies on varmasti ajatellut sinusta, että olisi ns. "tyttöystävä materiaalia", muttei ole rohjennut sitä sanoa suoraan, vaan katsonut sinua etäältä ja täten, et ole huomannut mitään. voisiko syynä olla, ettet halua uskoa kenenkään ihastuvan sinuun (jonkinlainen näkymätön puolustusrefleksi?) vai, että annat tahtomatta vastakkaisen sukupuolen antaa ymmärtää ettet ole kiinnostunut heistä.